Iltakone Helsingistä Kajaaniin on lähdössä. Istun käytäväpaikalla rivillä yksi. Ihmisiä lappaa ohi tasaisena virtana. Katson ikkunasta punertavaa Helsinki-Vantaan iltataivasta. Tunnen koputuksen olallani. Hattupäinen mies pyytää ujosti englanniksi päästä ikkunapaikalleen. Mumisen jotain tökeröä ja päästä herran istumaan. Samalla kapteeni jo kuuluttaakin ”boarding completed”. Lentoemot tarkistavat hymyillen vähemmän hymyilevien ja unisten matkustajien penkkien asennot, ikkunakaihtimien aukiolon ja turvavyöt. Lähdemme rullaamaan kohti kiitoradan päätä.

Moottorit aloittavat oman myrskyisän ulvontansa. Potkurikone kiihdyttää vauhtiaan ja pian olemme jo ilmassa. Ilta-aurinko valaisee koko matkustamon kauniisti. Tartun iltapäivälehteen, selailen otsikot. Ei mitään ihmeellistä. Eikun hetkinen, tuossa kolmossivun värikuvassa on jotain tuttua. Tuijotan kuvaa pitkään, kunnes tajuan. Hattupäinen vieressä istuva mieshän on koko maailman jahtaama Edward Snowden. Istuu kaikessa rauhassa torkkuen hattuun verhoutuneena minun vieressäni tässä samassa koneessa ja on matkalla Kajaaniin.

Vilkaisen Snowdenia. Ei elettäkään, rauhallisesti tuhisee. Iso lierihattu pysyä möljöttää päässä kenollaan peittäen kasvot sopivasti. Katson ympärilleni. Kukaan muu ei ole havahtunut asiaan. Viereisen penkkirivin pariskunnan rouva katsoo ilta-aurinkoa ja nuokkuu, herra sen sijaan nukkuu jo sikeästi, koska kuolaa valuu puoleen väliin poskea. Takana liikemiesparivaljakko pelaa korttia ja kiroilee, että saisiko jo ostettua kaljaa. Koko maailman etsimä tietovuotaja istuu siis vierelläni ja muut eivät korvaansa lotkauta. Mitä tekisin?

Mietin miksi Snowden oli tullut juuri tähän koneeseen. Muistan kentällä toisella korvalla kuulleeni Moskovan koneen juuri laskeutuneen. Ehkä Edwardilla oli valittuna Moskova-Helsinki-Kajaani –lento sen nopean vaihtovälin takia. Eivät ihmiset turhaan tuijottelisi ja postaisi kuvia facebookiin. Toisaalta olihan hän jo kauan siellä Moskovan kentällä luurannutkin, ja sitä ennen Hong Kongissa. Isojen metropolien jälkeen olisi kiva rauhoittua Kainuun luonnossa. Ehkä Edward oli kalamiehiä ja haluaisi puhdistaa vuotaneita ajatuksiaan samoilemalla luonnossa ja kalastelemalla. Mikä olisi sen rentouttavampaa, kun koko maailma jahtaa sinua.

Edward jatkoi untaan ja minä mietintää. Mitäpä jos hän oli löytänyt sieltä salaisuuksien lippaasta tiedon, että maailmanlaajuisessa tietoverkossa internetissä oli tyhjä aukko jossain Kainuun korvessa. Sinne pyrkisi nyt maailman etsityin mies turvaan. Uskaltaisi taas pieraista, ettei jälkeä jäisi. Toisaalta jos vertaa Amerikan, Hong Kongin tai Moskovan hintoja niin Kainuussa asunnot ovat kyllä ihan järjettömän halpoja. Ennen paljastushässäkkää on Edward ehkä eksynyt Kainuunseudun Huoneistokeskuksen sivuille ja miettinyt, että tuoltahan saisi paljon neliöitä halvalla. Intoa olisi lisännyt googletranslatorin paljastamat lisäbonukset: luonto lähellä, palvelut alle päivämatkan päässä ja kirjastoautokin lopetti vasta 80 luvun lopulla.

Havahdun ajatuksissani kun vierustoverini pyytää päästä vessaan. Ohitustilanteessa varmistun asiasta: Edward Snowden ja ilmielävänä. Päästän miehen vessaan ja jään panikoiden odottamaan. Kukaan muu ei vieläkään kiinnitä mitään huomiota mieheen. Samassa kone alkaa laskeutua ja meitä pyydetää kiinnittämään turvavyöt. Kone laskeutuu edelleen ja Edwardia ei näy. Jäikö hän vessaan piiloon laskeutumisen ajaksi? Sehän on kiellettyä. Leikin ajatuksella, että vuodettuaan maailmalle Amerikan salaisuudet ja pakoiltuaan koko maailman mediaa kykkii Snowden nyt lentokoneen vessassa kyykyssä ja miettii, että vieläkö kaikkien kieltojen päälle sytyttäisi tupakan palamaan. Ei sytytä, koska siitä alkaisi hälytys ja hän paljastuisi.

Koneemme kumit kirskahtavat Kajaanin kentän asfalttiin ja rullaamme kentälle. Turvavyövalo sammuu ja alamme kaikki keräillä tavaroitamme. Tähyilen vessaan. Edwardia ei näy. Uskaltaisinko sanoa asiasta jollekin. Varmaan pitäisivät hulluna ja toivottaisivat hyvää matkaa parantolaan. Lentoemäntä päästää meidät ulos. Lähden joukon mukana vyörymään koneesta. Mietin vielä taksissa, että mitä hittoa se Edward täällä teki. Taksikuskille en vuoda mitään.

Parin päivän päästä Kainuun Sanomat paljastaa yllättäen muutaman liuskan haltuunsa saamiaan paljastuksia. Hymyilen uutiselle aamukahvia ryystäen. Kainuun korvessa, tiettömän taipaleen päässä, pienen karun erämaajärven rannalla lämpiää pienen tuvan viereinen pieni idyllinen sauna ja järveen pulahtaa rentoutunut ja puhdas mies. Sen pituinen se.